Norjalainen Torgrim Eggeniin oli itselleni aiemmin täysin tuntematon. Ensin lukemani Sisustaja oli outo, mutta mieleenpainuva lukukokemus, mutta Kaksoset oli sitäkin vaikuttavampi.

Minkä ihmeen takia norjalainen kirjailija sijoittaa kirjansa Fidel Castron Kuubaan? Ja miten hän onnistuu kuvaamaan kuubalaisten nuorten aikuisten elämää niin realistisen oloisesti ja yksityiskohtaisen tarkasti, aivan kuin olisi ollut itse paikan päällä?

Eggen on onnistunut pusertamaan romaaniinsa kolmen ihmisen tarinat. Päähenkilö on nuori Raúl Escalera, kokematon runoilijanalku, joka esittää vallankumouksellisia runojaan havannalaisbaareissa. Siellä hän iskee silmänsä kauniisiin Herrarasin kaksosiin, ensin Juanaan ja sitten Mirandaan. Seuraa kummallinen kolmiodraama, jossa Raúl seurustelee ensin toisen kaksosen kanssa, mutta kuitenkin nai toisen. Kirjassa seurataan omituista rakkaustarinaa kolmikon välillä, josta ei seksiä, pettämistä ja mustasukkaisuutta puutu.

Samalla Castron kommunistinen diktatuuri rajoittaa ja säätelee kuubalaisten arkielämää uskomattomilla tavoilla. Orwellmäinen propaganda aivopesee ihmiset, mutta myös kommunismin vastustajia riittää aina. Raúlkin alkaa vähitellen suhtautua yhä kriittisemmin maansa hallintoon, mikä tekee hänestä poliittisen järjestelmän silmätikun. Puolueen vakoojia on joka nurkassa ja kouluissa lapset opetetaan ilmiantamaan omat vanhempansa. Maailmankuva on lohduton, mutta ei mustavalkoinen - kuubalaisten elämä saattaa ensi näkemältä vaikuttaa absurdilta ja sietämättömältä, mutta silti sielläkin eletään - lähes - "normaalia" elämää rakkauksineen, iloineen ja suruineen.

Eggen on armoton satiirikko ja osaa tuoda huumoria esiin oudoistakin paikoista. Kaksoset on massiivinen kerronnallinen taidonnäyte, jolle soisi enemmänkin julkisuutta.

Alkuperäinen arvostelu ( )

Raul Escalera vokser opp i Fidel Castros Cuba i den tro at hans far var en helt som fant under slaget i Grisebukta. Selv drømmer han om å bli poet, og han er svært stolt av å være cubaner.

Den kvelden han deltar på sin første poesikonkurranse, faller han bokstavlig talt pladask for Juana, den ene av tvillingsøstrene Herrera. Nokså raskt innlemmes han i familien, og Juanas søster Miranda befinner seg i begynnelsen i periferien. Etter hvert skal det vise seg at Raul og Miranda er som skapt for hverandre ...

Bakteppet i romanen er diktatur-regimet på Cuba. Raul kan ikke skrive hva han vil i diktene sine, noe som dessverre går opp for ham for sent. Angiveri er dagligdags og man kan ikke stole på noen. Hvem i bohemgjengen Raul frekventerer er angiver? Etter hvert går det opp for kunstnerne at det regimet de et helt liv har stolt blindt på, er noe helt annet enn de hadde trodd. Selvstendige tanker er farlige, og det er ikke den ting som ikke tolkes som indirekte kritikk av regimet.

Jeg er imponert over at Eggen, en nordmann, har skrevet en så levende roman om forholdene i et land som inntil helt nylig har vært svært lukket for omverdenen. Dette er en fortvilet roman om kjærlighet og lidenskap, håp og svik. Og om vestens likegyldighet til det som foregår i slike totalitære regimer. For hvem er Raul egentlig utenfor Cuba? Og hva betyr han for vesten når det kommer til stykket? ( )