Ehkä tämä on kirja joka pitäisi lukea silloin kun on itsekin teini-ikäinen, mutta itsestään hyvin tietoinen kerronta ei tällä kertaa toiminut minulle. ( )

Tämä kirja pitäisi lukea jokaisen, joka on tai on joskus ollut neljätoistavuotias tyttö. Tai ihan vaan neljätoista. Olen täsmälleen samaa mieltä Finlandia Juniorin kirjalle antaneen Paula Vesalan kanssa - tämä on se kirja jonka olisin halunnut lukea neljätoistavuotiaana. Se kertoo rakkaudesta ja rakastamisesta niin kuin vain neljätoistavuotias voi sen kokea. Valoa valoa valoa käsittelee monia rankkoja aiheita ja on tyyliltäänkin välillä vaikealukuinen, mutta toimii loistavasti. ( )

Viime vuoden Finlandia Junior -palkinnon voittaja on aiheuttanut ristiriitaisia tunnelmia sekä lukijoissa että kriitikoissa. Toisaalta kirjan rohkeaa aihevalintaa ja runollista muodolla leikittelyä on kiitelty ja ihmetelty, toisaalta taas jotkut ovat vierastaneet juuri näitä samoja asioita: rakkautta ja rakastelua kahden 14-vuotiaan tytön välillä sekä kieltä ja tyyliä, jotka yhtä lailla rikkovat perinteisiä normeja.

Minä kuulun niihin lukijoihin, jotka eivät oikein saaneet kirjasta otetta. Hengästyttävä kerrontatyyli lähinnä ärsytti ja väsytti; henkilöhahmojen "teiniys" samoin. Ehkä tämä on todella nimenomaan nuortenkirja, koska en ihan ollut samalla aallonpituudella tarinan kanssa enkä tuntenut kuuluvani kirjan kohderyhmään. Olisi kiva lukea tai kuulla jonkun esim. 14-vuotiaan lukijan mielipide kirjasta. Tai olla kärpäsenä katossa kuulemassa, kun/jos tätä käsitellään jollain yläasteen äidinkielen tunnilla. :)

Eniten pidin kirjailijan/kertojan itsetietoisesta tyylistä puhutella lukijoita ja kertoa kieli poskessa itse kirjoittamisprosessista. Kaikenlaiset metafiktiiviset elementit kirjoissa uppoavat minuun kuin voisilmä puuroon. :)

Alkuperäinen arvostelu ( )